nn
Marikan Maljakot
Marikan Maljakot / Marika's Vases
   

Päiväni Suomen lasimuseossa

Päivitykset
Museot saatetaan usein mieltää kuiviksi ja tylsiksi paikoiksi nuorten keskuudessa.
Itsekin olen vasta viimeisen 10 vuoden aikana alkanut arvostaa museoita.

Etenkin yhdessä tietyssä museossa olen vieraillut tämän 10 vuoden aikana
mieheni kanssa noin kerran vuodessa.
Se on tietenkin Suomen Lasimuseo Riihimäellä:)

Olen aina ihastellut heidän toisessa kerroksessa olevaa juhlavaa lasikokoelmaansa.
Se on lasiharrrastajan "huvipuisto". Näytillä on niin peruslaseja, maljakoita kuin suomalaisen
Designin kulmakiviä:) Unohtamatta toista salia mistä löytyy paljon kaunista ja vanhaa.

Monet kerrat olen siellä saanut huudahtaa miehelleni, meillä on tämä maljakko kotona sinisenä tai
tuo maljakko eri kokoisena (ihan kuin hän ei sitä tietäisi) ja tietenkin aina välillä
on pakko huokaista....tuon maljakon minä todella haluaisin:)
Ensimmäisen kerroksen lasin valmistuksesta, menetelmistä ym. kertova perusnäyttely on
myös ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Eli meille kaikille on varmaankin viimeistään nyt selvää että olen totaalisesti menettänyt sydämeni
kotimaiselle lasille. Siinä myös syy miksi haluan kertoa, jakaa ja kummastella kanssanne mitä
siellä tänään tuli koettua.

Lue Lisää....




Aloitetaan siis alusta.... Alkukesästä sain kuulla että olisin tervetullut Suomen Lasimuseolle
tutkimaan heidän Iittalan ja Nuutajärven kuvastojaan kun olin niin kiinnostunut aiheesta.
Kopiomaksua vastaan kuvastoja voisi myös kopioda. Kiitin kutsusta ja asia jäi mieleeni muhimaan.

Kutsun esittänyt henkilö tiesi minut koska olin ollut hänen asiakkaanaan
Suomen Lasimuseon maksullisen tunnistuspalvelun puitteessa ja olin hänet
myös nähnyt "livenä" Nuutajärvellä Nuutajärvi päivinä ja hän tiesi harrastuksestani,
kotisivujani myöten.

Ennen kesälomani alkua muistin tämän epävirallisen "kutsun".
Lomani alettu olinkin häneen yhteydessä sähköpostitse ja tiedustelin että olisiko tarjous
vielä voimassa, voisinko tulla Museolle vierailulle. Se kävi ja saimme sovittua ajankohdan vierailulle.
Hän vielä ystävällisesti selvitti minulle etukäteen tuon kopiomaksun määrän.

Tänään aamulla siis heräsin innoissani kun tiesin että olen menossa Riihimäelle
Suomen lasimuseoon tutkimaan heidän Iittalan ja Nuutajärven kuvastojaan ja
kaiken kukkuraksi niitä saisin myös kopioida maksua vastaan.

Matkaan olisi parhaimmillaankin mennyt melkein 1,5h kun kuljin junilla ja bussilla mutta kesälomalaisena
läksin ajoissa jottei tarvitsisi pitää kiirettä joten aikaakin vierähti reilu pari tuntia.

Kello löi 10 ja saavuin Lasimuseolle. Lipunmyynnistä tiedustelin oliko kyseinen
henkilö paikalla ja minut ohjattiinkin ystävällisesti hänen luokseen. Hän tervehti minua iloisesti
ja toivotti tervetulleeksi. Esiteltyään paikkoja ja kerrottuaan missä voisin kuvastoja tutkia ja kopioida
hän päästikin minut kauan odottamaani puuhaan. Selailemaan ja kopioimaan kuvastoja:)

Hän piipahti aina välillä katsomassa että kaikki oli hyvin ja minä puolestani kävin aina
hakemassa/palauttamassa tutkittavaa materiaalia. Hän vei minut jopa pienelle "turisti kierrokselle",
näytti yhtä osaa heidän varastoistaan missä heidän lasikokoelmiaan oli. Hän ei voinut muuta kuin
naurahtaa kuin pyysin voidaanko me mennä tätä käytävää (missä oli Iittalaa) jotta voin "kuolata".
Voisi hyvin verrata pikkulasta kävelemässä karkkikaupan läpi missä olisi kaikki hänen herkkunsa
ja minun kävelyäni tuon käytävän läpi:)

Sanoisin että varastokävely tuon materiaalin tutkimisen lisäksi oli erittäin syventävä kokemus.
Ymmärsin kuinka paljon enemmän pelkästään Iittalan tuotantoa on olemassa kuin olin aikaisemmin
kuvitellut, puhumattakaan Riihimäen, Nuutajärven ym. tuotannosta.

Tämä oli ehdottomasti elämäni paras vierailu museossa.
Olin niin kuvastojen lumoissa etten malttanut edes käydä kahvilla tai syömässä välillä,
onneksi käsilaukussani oli välipalakeksejä ja olin bussia odottaessani käynyt ostamassa
juomista. Niiden avulla verensokerini ei tipahtanut ihan pohjalukemiin.

Suomen Lasimuseo saisi olla ylpeä tästä työntekijästään joka todellakin ymmärtää
että museossa käynti voi olla muutakin kuin se mikä on valmiiksi laitettu esille isoja massoja
varten. Siellä oli myös toinen ihastuttava työntekijä jonka kanssa juttelin juuri ennen lähtöäni
joka myös ymmärsi että museokäynti voi olla muutakin kuin mitä ymmärretään perinteisellä
museokäynnillä. Jokaisella Matti ja Maija Meikäläisellä tulisi olla mahdollisuus perehtyä
ja lumoutua museoiden arkistoista. Minä ehdin vain raapaista pintaa ja totesin että
viikon viereilu saattaisi ehkä riittää:)

Ja sitten takaisin asiaan....
Olin kopioimassa kuvastoja kun mieshenkilö huuteli toimistossa jonkun asian perään mitä hän ei löytänyt,
ilmeisesti kyseinen asia oli normaalisti pöydällä joka oli annettu käyttööni ja hän ei vaikuttanut
ilahtuneelta kun hänen "arkeaa" häirittiin. Asia löytyi ja hän katosi yhtä nopeasti kuin oli saapunutkin.

Hetken päästä hän tuli takaisin, pyyteli anteeksi ettei ollut esitellyt itseään hetki sitten,
hän oli museon johtaja. Sitten jouduinkin kolmannen asteen kuulusteluun kuka olin,
mitä tein ja miksi. Kerroin kuka olin ja että olin lasin harrastaja jne.

Johtaja lähti mutta tulikin takaisin ja alkoi paasaamaan että kuvastoja ja kuvia ei saa julkaista missään...
Yritin selittää hänelle että harrastukseni syvyydestä kertomalla tekemistäni kotisivuista
ja tuntui että se oli virhe. Seuraavaksi sain kuulla että kuvien oikeudet olivat varmaankin Fiskarsilla
ja tietoja ei saisi käyttää mitenkään kaupallisiin tarkoituksiin. Mitään kuvia ei saisi julkaista missään.
Yritin selittää että kopiot olivat yksityistä käyttö varten ja että mieleeni ei ollut edes juolahtanut
että kuvastoja tai niissä olevia kuvia julkaisin sivuillani.
Kerroin jopa että kaikki kotisivuillani olevat kuvat olin itse ottanut niistä maljakoista mitä minulla oli
fyysisesti omassa kokoelmassani. En todellakaan käyttäisi kenenkään muun ottamia kuvia, olin erittäin
tarkka tällaisita asioista. Ilmeisesti vastaukseni tyydyttivät ja museon johtaja antoi minun jatkaa kopiointia.

Kun palautin taas materiaalia museon "emännälleni" ja hain uutta hän kommentoi että oli kuullut
työhuoneeseensa saakka että olin joutunut "puhutteluun", hän ei kuitenkaan ollut moksiskaan
vaan antoi minun jatkaa tutkimustyötäni joten ymmärsin että kaikki oli ok.

Seuraavan kerran kun näin museon "emäntäni" asia oli muuttunut.
Hän oli joutunut museon johtajan puhutteluun, museon arkistoja ja kirjastoa ei kuulemma saanut käyttää.
Emäntäni oli hämmästynyt, miksei museon julkisia tietoja saanut tutkia/kopioida. Ja täytyy sanoa että
hän näytti siltä että museon johtaja ei ilmeisesti ollut asiaansa ilmaissut asiallisesti ja korrektisti.
Minulle tuli heti paha olo, "emäntäni" oli tuonut museon tavallisen Matti meikäläisen ulottuville ja
innostanut ja ollut kaikin tavoin kunniaksi museolleen ja nyt hän sai takiani haukut.

Hän totesi että nyt on paras päättää vierailu ja pahoitteli tilannetta. Sain kuitenkin pitää
ottamani kopiot ja menimme yhdessä kassalle jossa maksoin kopimaksut.
Kiitin häntä vieralusta ja kerroin että toivoin ettei hän joutuisi vaikeuksiin takiani.
Kävin pikaisesti katsomassa näyttelyt mutta en pystynyt keskittymään, episodi museon
johtajan kanssa vaivasi mieltäni.

Haluan Kiittää museon "emäntääni" ja toista mukavaa naishenkilöä jonka kanssa tovin juttelin,
kuten myös iloisia lipunmyyjiä. Te olette kunniaksi museollenne.

Samaa en voi sanoa museon johtajasta, hän melkein pilasi päiväni.

Luulisi että nimenomaan museon johtaja haluaisi että museon kävijät olisivat kiinnostuneita
hänen museostaan ja tulisivat aina uudestaan ja uudestaan ja löytäisivät aina uusia mielenkiintoisia
piirteitä museosta ja museon arjesta ja että me myös oppisimme arvostamaan museossa
tehtävää taustatyötä mitä harvoin matti meikäläinen näkeekään.
Museoilla on mahdollisuuksia saada yleisönsä kiinnostumaan enemmän ja
syvemmin alastaan kunhan ajattelisivat hieman enemmän laatikon ulkopuolelta,
asiakaslähtöisyys voisi olla yksi näkökulma tähän.
Ja kyllä, se voi myös tuoda rahaa museon kassaan.
Tämä kommentti oli niille jotka ajattelevat asiaa vain raha näkökulmasta.

Tässä herääkin kysymys kenelle museoiden tiedot ovat....
Olen ehkä naiivi kun kuvittelin että museot ovat sitä varten että opimme 
esim. tässä tapauksessa lasin historiasta, valmistustavoista ja menetelmistä, eri valmistajista, suunnittelijoista
ja kuinka paljon on erilaisia ihania eritarkoitukseen olevia lasiesineitä maassamme on suunniteltu ja valmistettu.

Toivon että joskus pääsisin toistekin museoon tutkimustyöhön, nyt ehdin vain raapaista pintaa....

Tiedän että tämä on ollut aikamoinen vuodatus mutta kerron kuten koin asiat tänään
Suomen lasimuseolla. Kun on intohimoinen jonkun asian suhteen kuten minä lasin, silloin tuntuu
että välillä tunteet kuohuvat.

T:Marika

PS. Kaikesta huolimatta voin edelleenkin suositella vierailua Riihimäen lasimuseoon.




 

















Artikkelien asetukset

Päiväni Suomen lasimuseossa | 0 kommentti(a) | Luo uusi käyttäjätili
Oheiset kommentit ovat kirjoittajiensa omaisuutta. Sivusto ei ole vastuussa kirjoittajien sanomisista.